Yhteisöllisyyden filosofiaa

Heikki Lehtonen, ”Yhteisö”, Tampere 1990,
otteita tiivistelmätekstistä

Yhteisöä käytetään yleisesti ja epätarkasti ryhmämuodostelmien yleisnimityksenä. Yhteisö-käsitteen ala voi vaihdella ihmiskunnasta pariin, kolmeen ihmiseen ja sen alueellinen laajuus maapallosta ruokakuntaan. Yleisimmillään käsite ’yhteisö’ viittaa ihmisten välisen vuorovaikutuksen tapaan, yhteisyyteen, ihmisten väliseen suhteeseen tai siihen, mikä on tietylle ihmisryhmälle yhteistä. Yhteisöjä voidaan luokitella niiden tavoitteiden (esim. hoitoyhteisöt) ja vuorovaikutuksen luonteen (esim. aatteelliset yhteisöt) mukaan.

Yhteisöstä on kysymys silloin, kun ihmiset ovat liittyneet yhteen ja ryhtyneet yhteistoimintaan elinehtojensa parantamiseksi samalla, kun päätösvalta toiminnasta ja käytössä olevista toimintaresursseista on yhteisöllä, jonka hallintaan kaikki yhteisön jäsenet osallistuvat jäsenyytensä myöntämällä oikeutuksella.

Yhteisöideaalin määritelmän sisältämät yhteisöllisen järjestäytymisen ehdot ovat verraten tiukat. Yhteisössä toimimisen tulee olla vapaaehtoista. Sen tavoitteiden tulee olla jäsenten hyväksymiä, muutoin he eivät luovuttaisi yksilöllistä päätösvaltaansa yhteisölle. Toiminnan on oltava demokraattista ja tasa-arvoista. Yhteisöllinen päätösvalta edellyttää verraten suurta toimintavapautta. Tarve elinehtojen parantamiseen voi aiheutua ulkoisista syistä, mutta näiden syiden on samalla oltava sellaisia, että ne eivät estä yhteisön toimintaa.

On selvää, että yhteisön jäsenillä on oltava jotakin yhteistä eli voidaan puhua yhteisyydestä, johon taas on kaksi kehitysprosessia. (1) Yhteisyys vuorovaikutuksessa kehittyvänä ilmiönä. Jäsenten ryhmäidentiteetti muotoutuu konkreettisen toiminnan seurauksena ja tuloksena voi olla toiminnallinen yhteisö. (2) Yhteisyys tietoisuudessa vahvistuvana yhteenkuuluvuuden tunteena, jonka tuloksena kehittyy symbolista yhteisyyttä. Se voidaan ymmärtää ryhmäidentiteettiä vahvistavana tietoisuusmuotona. Modernissa maailmassa myös symbolista yhteisyyttä kutsutaan yhteisöksi.

Yhteisöllisyys voidaan käsittää ideana tai tavoitteena ja tässä mielessä oppina tietystä vuorovaikutustavasta. Kun joukko ihmisiä pyrkii järjestämään elämänsä tämän idean mukaisesti, kysymyksessä on yhteisöllistyminen. Vaikka yhteisöllistyminen ei johtaisikaan vuorovaikutuksen yhteisölliseen organisoitumiseen ja yhteisöihin, se on hyväksyttävä siitä huolimatta olemassaolevana tosiasiana. Kun ihmisryhmiin pyritään vaikuttamaan niiden ulkopuolelta niin, että ne järjestäisivät elämäänsä yhteisöllisesti, kysymys on yhteisöllistämisestä.

FriendsIn on yhteisöllisyyden alusta eli moderni alustatalouden mahdollisuuksia hyödyntävä työkalu, mikä mahdollistaa erilaisten yhteisöjen muodostumisen (=ystävät, kunta, maakunta) käyttäjäystävällisellä tavalla. Yhteisöjen tavoite on kollektiivisen ostovoiman rakentaminen kaikkia hyödyttävästi.

FriendsIn avulla ostovoima voidaan suunnata kaikkia hyödyttävästi hyödykkeiden ja palvelujen hankinnassa.